Joskus menee asiat seinilleen, nyt putosin kohtauksen myötä lattialle. Kipuja ei ole, hieman säpsäkkä olo vain. Kuitenkin olo on tavallista normaalimpi. Tauti etenee, sen huomaa,taikka tauti on edennyt tiettyyn vaiheeseen, johonka kuuluvat nämä paremmat ja huonommat päivät,jotka aiheuttavat psyykkeen heilahteluja. On vain taisteltava vastaan ja kovasti.Kyllä tämä tästä asenteella pärjään jo jonkin verran paljon, vielä vaatii paljon työtä.