Olen tullut tuossa senverran vainoharhaiseksi, kun asun yhteisössä, että observoin ympäristöäni monellakin tasolla tai tapaa. Olen huomannut seuraavaa;Eräissäkin asukkaissa piilee pieni ketun olemus. He eivät ymmärrä toisen omaisuuden antaa olla paikoillaan vaan sumeilematta käyvät käsiksi toisen omaisuuteen, ellei omaisuus ole turvassa, taikka siihen kylkeen kirjoitettuna että,kenen omaisuutta. Myönnän kyllä että saatan hyvinkin olla väärässäkin, toisaalta ihmetellen EN katso asiaa läpi, koska juuri muutaman "ketun" kohdalla tämä asia pätee yö yön jälkeen ja "ateriaa" todella silmin nähtävästi häviää pois. On edelleen todettava, että ON omalla vastuulla, JOS uskaltaa tai omaa uskoaan jättää(minun kohdallani pikakahvi) paikoilleen keittiötiloihin. Ei se silti mukavaa ole, kun rahaa EI ole paljoa,arpoa ja olla aina varpaillaan keskellä yötä, kukas se siellä tekee ja mitä tyyliin, mitä olen sopeutumisen myötä taasen asia ymmärtänyt. Jos asia jatkuu samaan malliin, on taas otetteva asiaan kantaa ja pidettävä Ohjaajien kanssa helpoksi muodostunut keskustelu tuokio esille. Ei siis mukavaa kenellekkään tiedossa, koska kun;Yksi joutuu hankalaan tilanteeseen, aiheuttaen sillä muille haittaa tai mielipahaa, ei KENENKÄÄN ole mukava olla.

 

 

Runo nro.#1:lle

Tämäkin päivä valkenee, kun ajattelen.

Ajattelen sinua,Rakkaani tällä hetkellä.

Olet minulle Itsestäänselvyys, osana Itseäni.

Olemme erilaisia, yksi asia meitä yhdistää aina,

Elämämme loppuun asti.

Se on molemminpuolinen Rakkaus.

Oma Rakas avo-vaimoni, olet kuin pikku aivoni.

Aina olet mielessäni,missä tahansa ja milloin, miten

olen, sekä kuljenkin. Rakas papusiini..

P.s:Olen myös huomannut Itsestäni lieviä (hups..), vanhenemisen merkkejä.."Yllättävää",eikö?!? :) :D