Tämän kertainen asiani koskettelee eri-arvoja, sekä luovaa Elämän tapaa. Miksi eivät Ihmiset saisi olla erilaisia, kun kuitenkin ovat. Onko luovuus sittenkään hulluutta, vai erilaisuuden tavoittelua tietoisesti. Pitääkö Ihmisen olla erilainen, jos tilanne vaatii. Onko pakko olla edustava, vai saako pukeutua normaalisti, jos on kuitenkin oma Itsensä muitten keskellä. Miksi emme saa ja osaa olla omia itsejämme enää massan keskellä. Onko kritiikki niiin pakkomielteisen omaama, että yksinkertaisesti ei mene läpi tavallinen Ihmismalli edustus joukoissa. Mikä IHME on ajanut statuksen omaiseen pakkoon ja mallintamiseen, joukosta erottaumisen vimmaan, niin ettei enää kohta uskalla peiliin katsoa, jos jokin hius vaikka on hieman erivärinen, kuin muut ovat. HUI tätä Elämää!!!

P.s:"Täydellisyyteen pyrkiminen on Idiottimaista, luovuus hullua ja Inhimillistä."