Pienen aikani olen koittanut tavalla tai toisella sopetua Elämään ja nyt koittanut kolmen neljän vuoden aikana(onnistunutkin) sovitella paikassa a) elämään normaalisti,kun elämän ns. "vaikeudet" muodostuivat arjen rutiiniksi, eikä olletkaan enää muuta kuin ohessa kulkevaa arkea, elämää. Asuin omassa vuokra huoneistossa. Nyt asun yhden katon alla, muitten asukkaitten kanssa, jossa yhteiset tilat. Säännöt(jotka aikaisemmassakin) asumis muodossa, tuntuvat olevan liian käsinkosketeltavissa. Ilmapiiri ei ole "vapaa". Täällä tunnen oloni hyvin ahtaaksi. Minkä ihmeen takia tunnen aika ajoin tekeväni koko ajan virheitä. Miksi tämä tuntuu koko ajan vaikeammalta? Ei ole kaikki niin omaa, kuin ennen..

P.s:On kokoajan tunne, että minut häädetään tai halutaan ajaa pois ajamalla mieli ahtaalle. :(