Koko viikonloppu kohta takana ja pelkästään hyvää. Okei, selkä/pakara kivut aikalailla olisi voinut olla poissa, niin sitten. Harrasteen parissa Rakkaan Päivini kanssa. Hän osaa rakentaa ja olla osana harrastetta. Siihen mihin itse EN kykene, hän auttaa parhaansa mukaan, ja Päivi rakas osaa. :) Parisuhteessa on paljon huomattava,osattava,ymmärettävä, ellettävä, jotta voi sanoa olevansa parisuhteessa. Joskus sitä miettii asiaa niinkinpäin, että;"On osattava pitää Itsestään huolta ensin, jos haluaa antaa toiselle sitä mitä Itselleen haluaa." En voi yleistää, mietin ainoastaan kuinka moni ja millätavoin tajuaa asian. Tajuaa kyllä, ei välttämättä AJATTELE tajuamaansa niinkuin Itse en aluksi tehnyt. On mielestäni hieman surkuhupaisaa, kun lainataan Elämää suurempia ajatuksia, lausahduksia Ihmisiltä jotka ovat kokeneet sen mitä muut eivät. Hokema;"Elämä on, " tuli ensimmäisenä mieleeni. Se on, moniko ajattelee missä asia yhteydessä sitä EI aina kannata sanoa. Postiivista on se, että osaa harkita asiaa tai asioita, ennenkuin niitä sanoo. Ajatella sillä tavalla..monesta näkö kulmasta, sillä tavalla että hiljentyy vaikka tai pysähtyy ajattelemaan mitä on sanomassa. Ei liian pitkäksi aikaa, eikä minkään tietyn kaavan mukaan, jonka vaikka olisi muilta oppinut. POHDISKELEMALLA, silti ei liian kauaa, eikä liian syvällisesti, koska pitäähän spontaanikin olla ja luottaa Itseensä kuitenkin! Mmm... onneksi EN enää saa mietettä tähän asiaan.

Kyllähän tuossa eii varmaankaan aina, pidä pitää itsestäänselvyytenä, että kaikki menee niinkuin ajattelee, hienosti. Mäkin äsken satutin taas selkäni, kun tuoli selkänoja rojahti ja vääntö ruuvi irtosi paikoiltaan JUURI selän kohdalta.. Ai SAAKERI!!! Sattuu... Öitä, saanko nukuttua?