Sanotaan yleisesti, ettei eilistä kannata murehtia. Näkökulmani asiaan on kyllä seuraavanlainen. Menneitä asioita, jotka ovat olleet millätavalla tahansa murheellisia, voi ja oppii jotain uutta. Joskus negatiivista ja joskus(useimmiten) positiivisiä asioita. En tietenkään sano, että kannatan negatiivistä ja suppeaa katsomusta henkilökohtaisella tasolla(olkoon kyseessä kuka tahansa), vaan rohkaisen ainakin Itseäni näkemään uusia näkökulmia,kun jotain ikävää tapahuu. Kannattaa siis joskus elää vaikeitten asioiden yli, jopa hetkessä ja miettiä miten vastapuoli olisi, sekä minkä takia toimi ylipäätään niinkuin toimi tai teki ja miksi. Omakin ajattelutapa ja suhtauminen vaikuttaa toiseen tekemisiin. Sen takia kannattaa edelleen miettiä, mitä itse on tehnyt, että asiat menivät tiettyyn suuntaan. Jälleen todistan, ettei ole kultaista keskitietä, on olemassa vain oikea ja väärä suhtaumistapa, Elämää ja Ihmisiä, sekä tekoja kohtaan. Kannatan kuuntelun jaloa taitoa, sekä ratkaisun hallintamista, jollain tasolla.