Tuossa jo eilen kirjoittelin alustavasti(en tiedä oliko sittenkään hyvä idea), siitä mitä kaikkea olen tehnyt Elämäni aikana. En voinut vain olla ja antaa asian jäädäkseen siihen, mitä tiivisteenä kirjoitin. On kaivettava syvemmältä, jotta voin oppia muistamaan kirjoittamani asiat. Siitä mitä eilen kirjoitin, en ulkoa muista, enkä saanut oikein ydintä tekstiini aikaan. Ehkä ihan hyvä siinä tilanteessa, koska olin jo ihan loppuun ajanut Itseni.On vain pakko jatkaa tätä prosessointia taikka itse tutkiskelua, jotta oppisi, vihdoin ajattelemaan tarkkaan mitä sanoo ja tekee, taikka vaatii muilta. Asian sisin saattaakin ja on siinä, että;"Mitä toivot Itsellesi, Toivo sitä myös muille." Ajatuksena ja lauseena helppoa,miten sitten se käytäntö? Voin vakuuttaa, ettei tämän kirjoittaminen ole edes helppoa. On vain viimein PAKKO tunnustaa Itsensä. Varmaan moni ei ymmärrä mistä on kyse. SYYLLISYYDEN tunteesta! ajatustauko...

Varmasti, on positiivista SE tosiasia, että edes nyt osaan sitten miettiä,harkita ja havaita asioita tosissaan ja uudesta näkökulmasta, ennekuin ryhdyn(ilman ajatusta) tekemään tai toteuttamaan ns. haaveita,jotka EIVÄT voi olla omalla kohdallani tosia.

 P.S: "Järki mukana Elämässä, Minä tulen ja harjoittelen!"