Saapui Aamu, joka vaihtui vasta Aamuyöstä seuraavaksi Päiväksi. En siis saanut unta, tai en saanut unta kovin helposti. Sitten kun sain Unesta kiinni, se oli niin syvää, että se vastasi helposti 6-tunnin unen tarpeeni. Oli aika vaikea herätä, silti heräsin kellon lyömään aikaan innosta, koska olin tietoinen, että olisi Psykiatrin poliklinikan lääkärin vastaan otto, mutta sattui ehäkäpä niin, että Poliklinikan vastaava oli sopivasti sairastanut. Menetin malttini. Masennuin, pää painui hyvistä yrityksistä koko ajan vain alemmas. Kaaos sai otteen pääni sisällä ja annoin sille luvan toimia. En välittänyt ympärillä olevasta juurikaan yhtään mitään, sen verran että jaksoin laahustaa edes takaisin, sinne sun tänne. Levottomuus ja ahdistuskin käväisi kylässä. Ei ollut mukava olla. Onneksi alkoi Aurinko paistamaan. Helpotti hieman. Kaipasin ja kaipaan koko ajan sisälläni IKI OMAA HARRASTETTA!!! Aina, kun olisi aikaa. Menisin Orimattilan lähimmälle Urheilukentälle harrastamaan RC-koptereilla tai quatrolla, kkentes vaikka RC-autolla! Mutta kun EI! Minulla EI ole rahaa. Veikkanpa, että suurimmat fyysisetkin kipuni heijastuvat psyykkisen kivun kautta juurikin. Näin asian koen. Tiedän, että ON niitä potilaita ja Ihmisiä, jotka ovat OIKEASTI avun tarpeessa. Herää vain kysymys,"Enkö MINÄKIN kuulu siihen ryhmään." En kirjoita enempää, koska voin havaita epäkohtuuteni,itsekkyyteni ja epätasapainoni suhteessa muuhun elämään myöhemmin.Osaan kyllä suhteuttaa ja AJATELLA asioita OMAKSI ja muidenkin eduksi, ehkäpä liikaakin, siinä se vika juuri kai piileekin. P.s: "Sääli on sairautta, kauneus katoavaista ja kipu Kuoleman kaltaista." :(