Olo on jo reippaasti parempi. Olen siis "selvillä vesillä", silti fyysinen puoli ei anna parastaan, vaan laahustaa mukana muitten avustamana. On otettava vastaan se mitä annetaan ja annettava Itselleen armoa, sekä aikaa. Olen kokenut noin kuukaudessa sen, mitä en kenellekkään toivo(sarkastinen ajatus). Elämä heitti yhdesssä hujauksessa kaiken päälaelleen. Kaikki saavuttamani vetäistiin pois(fyysisesti) minulta. Kaikki on opeteltava alusta pitäen uudestaan. Joitakin ttavallisia asioita ei hahmota tai muista? Menasin seota kirjaimellisesti. En uskonut millään olevan merkitystä Elämässäni. Nyt olen onneksi parantunut ja haluan kiittää KAIKKIA teitä,jotka olitte hengessä mukana kuunnellen vointiani ja valoitte sanoillanne luottamusta minulle. En olisi pärjännyt ilman apuanne. 

P.s:Olenko kissa, kun kiitän,TÄÄH? :D