Tuossa jo aikaisemmin koetin vääntää tarinaa, että olipas pitkä päivä, mutta se ei tallentunut kaiketi tuonne blogiini-kaan. Noh. Heräsin juurikin puoli seiskan aikaan ja olen ollut hereillä tässä(ja aika varmaan olenkin tuonne) 11:saakka, mikäli sillä nyt mitään merkitystä on. sillä tavalla kyllä asia merkitsee minulle paljonkin, etttä saan uni ja ylipäätäätään vuorokausi rytmin kohdalleen, joka joskus hieman lipsuu. Toki on otettava huomioo, että arkipäivinä EI kerkeä lepäämään ollenkaan, vaikka myös tahtoisikin. Ei vain saa unta.Noh, se tuntuu sitten ehkä arjen aamuina hieman, muttei liian paljoa. Kaikki etenee aika rutiinin omaisesti jo. Minkä nuorena oppii sen vanhana muistaa ja tämä todennetaan nyt käytännössä sillätavalla, että oli tuossa muutama vuosi(n.neljä v.sitten ja aikaisemminkin) meno AIVAN RAPPIOTA. En viitsi edes kerrata, mitä KAIKKEA tuli tehtyä, tai kokeiltua. Ainoastaan KIITÄN Jumalaa ja Lähi-omaisiani, jotka minua ovat jaksaneet silloin auttaa ojanpohjalta parempaan Elämään. Elämä EI olisi Elämää ilmanheitä, eikä ilman nykyistä asuinsijaani, puhumattakaan muista tuki joukoista. Tarmoa riittää Elää ja jaksaa juuri nyt. Aina ei jaksa ja silloin pitää levätä. Tarkoitin noin fyysisiä ja psyykkisiä suorituksia. Parisuhde on hyvä silloin, kun uskaltaa sanoa partnerilleen, että;" tarvitsen aikaa Itselleni", eikä töksäyttää(kuten aikaisemmin tein) "Turpa kiinni,Ole hiljaa", tms. vastaavaa. Pitää jaksaa KESKUSTELLA ja KUUNNELLA, sekä hieman miettiä, mitä toinen sanoo. Muuten EI opi KOSKAAN tuntemaan toista Ihmistä, Omaa Rakastaan. :) P.s:Eletetään ja Voidaan hyvin <3 Hymyä Sydämeen!!!